Ylläs-Levin 55 km -reitti on tehty tavallisia hiihtoharrastajia silmällä pitäen. Hiihtäminen upeissa kansallispuistomaisemissa keväthankien aikaan on kokemus, joka kannattaa tulla kokemaan. Tämän vuoden 55 km -kilpailussa kolmanneksi hiihti Kittilästä kotoisin oleva Juuso Laitinen. Tässä artikkelissa hän kertoo minkälainen kokemus maratonhiihto hänelle oli ja mitä hän tulee tekemään toisin ensi vuoden tapahtumassa. Ylläs-Levi 2018 oli Juusolle ensimmäinen maratonhiihto.
Kilpailuun valmistauminen
Olen luisteluajanlapsi, joten perinteistä en ole paljoa hiihtänyt. Viime talvena ennen kevään kilpailua koetin hiihtää enemmän perinteisellä. Tein tasurilenkkejä, jotka sisälsi 3 x 10 min tasatyöntöpätkiä. Hain rentoutta vuorohiihtoon siksi, että luvassa oli muutama nousu ja sukset piti saada pitämään.
Ennen kilpailua huolehdin, että söin hyvin ja minulla oli tarpeeksi energiaa lihaksissa. Tankkauksen osalta hiihto ei eroa muista kestävyyslajeista kuten esimerkiksi juoksusta, pyöräilystä tai triathlonista.
Kisan taktiikka
Kisan aikana oli tärkeää, että kropassa oli riittävästi nestettä ja hiilihydraatteja. Join paljon nestettä ja minulla oli geelipusseja taskussa sekä laitoin sitä myös juomapullooni, joka oli minulla juomapullovyössä kiinni. En ole patukkaihmisiä, joten geeli on minulla toistaiseksi paras vaihtoehto. Tämä myös auttoi siihen, ettei tarvinnut odottaa juomapisteitä vaan nautin nestettä ja geeliä, kun sitä tarvitsin.
Kisan taktiikan meille loi hiihtokaverini Keijo ”Kepu” Alila, jonka kanssa lähdin kisaan mukaan. Tarkoituksena oli mennä alussa täysiä, olla kärkiporukan lähellä tai jopa heidän matkassaan ja sen jälkeen hiihtää omaa mukavaa kyytiä. Kärki lähti heti todella kovaa vauhtia ja Kukastunturin kohdalla he menivät jo menojaan. Ennen Aakenuspirttiä saimme Kepun kanssa neljäntenä olevan kaverin kiinni ja pirtin jälkeen kolmantena hiihtäneen. Tämän jälkeen menin hänestä ohi ja vedin hajuraon, noin 20 metriä, ettei hän pääse hiihtämään peesissäni. Kepun kanssa yhteistyöllä saimme vedettyä hänet pois pelistä. Olin maalissa kolmas ajalla 03:18:02, jääden voittajasta Venäjän Andrey Krasnovista hieman yli kolme minuuttia. Kepu ylitti maaliviivan neljäntenä ajalla 03:21:14.
Minkälaisin ajatuksin 2019 tapahtumaan?
No ensinnäkin laitan kaikki geelit juomapulloon. Hiihdon aikana, kun on sauvat ja hanskat kädessä, on hankalaa availla geelipusseja ja vaarana on, että ne tippuu käsistä ladulle.
Tulen talvella hiihtämään vielä enemmän perinteistä ennen kisaa. Haluan kasvattaa rennon kovaa vauhtia. Kerran viikossa hiihdän kisavauhtia eli vauhtikestävyyshiihtoa, joka on eteenpäin vievää, tehokasta eikä sellaista ”hiihtelyä”. Liikesuunnat perinteisessä ovat erilaiset kuin luistelussa ja siihen pitää adaptoitua. Eli perinteisessä potku lähtee pysähtyneeltä sukselta kun taas luistelussa liukuvalta. Pitää saada lisää varmuutta omaan hiihtoon ja varsinkin kovaan hiihtoon. Letkeää mukavaa menoa voi hiihtää, mutta kun tulee lisää vauhtia, se menee helposti sähellykseksi.
Jos lähtee kaverin kanssa hiihtämään, voi käyttää vuorovetoa hyväkseen. Meillä Kepu piti aluksi vauhtia yllä ja tämän jälkeen molemmat saivat hiihtää toisen peesissä. Ei muuta kun haastamaan joku kaveri matkaan ensi vuodelle.
Miten kuvailisit reittiä?
Se on oikein hyvä reitti ja jakaisin sen kolmeen eri työpätkään. Ensimmäinen on Kukaksen pitkä nousu ja sen jälkeen tulee lepoa noin viiden kilometrin verran.
Toinen työpätkä on Pyhäntunturin nousu, se ei ole niin paha ja taas sen jälkeen pitkä lasku, jossa saa lepoa.
Pyhäjärveltä alkaa kolmas työpätkä ja se on se pisin. Siinä ei ole nousuja, vaan lihaskestävyyttä vaativaa tasaista työntöä aina maaliin asti.
Sanoisin edelleen, että onnistunut reitti, koska on tunturit ja kun niistä pääsee, niin ei ole muuta kuin maaliin hiihtäminen. Lopussa on vielä mukana maisemareitille nousu Levin päässä, muistan ajatelleeni, että tämä tuntuu varmasti muillakin hiihtäjillä jaloissa.
Yleisö oli mukana täysillä keskustassa. Oli ihan mahtavan hyvä fiilis, kun hiihtelin sitä maalisuoraa. Olo oli kun isommallakin staralla, suosittelen kokemuksena.
Suosittelen lähtemään kaverin kanssa liikkeelle. Kaveri potkii persuksille, että lähdetään yhdessä treenaamaan ja hiihtämään. Saa viettää hauskaa yhteistä aikaa ja kunto kohenee samalla. Treenaushomman kruunaa itse kisa.
En tiedä vielä kumman matkan valitsen ensi vuodelle, luultavasti 55 km. Tämän vuoden kolmas sija oli aika yllätys, kun kymppisakkiin oli tarkoitus. Ajan parannus on 2019 tavoitteena, toki se on kelistä riippuvainen.